Suorittamisesta uupumiseen - asiakastarina psykoterapiasta

Miia 24v, tuli psykoterapiaan syksyllä 2017 työssä koetun uupumuksen seurauksena. Hän koki vahvaa riittämättömyyttä ja oli hyvin ankara itselleen. Lasten parissa työskennellessään Miia tunsi itsensä jatkuvasti riittämättömäksi. ”Minulla oli tunne, että vaikka antaisin kaikkeni, niin en siltikään riitä”, hän muistelee.  Silloisessa parisuhteessakin oli luottamusongelmaa. Myös paikkakunnan vaihdos, sekä vaikeudet oman kehon hyväksymisessä lisäsivät Miian ahdistusta. Vaikean isäsuhteen kautta muodostunut vaativuus itseä kohtaan vaan lisäsi paineita suoriutumisesta. Sitten alkoi tulla selittämättömiä kehollisia oireita, joita Miia kävi vähän väliä lääkärissä tutkituttamassa. Pahimpana kaikista oli selkäkipu, jonka vuoksi Miia oli ajoittain myös sairaslomalla. Myöhemmin nämä paljastuivat stressin oireiksi.

Psykoterapiaan tulo ei ollut Miialle vaikeaa. Puhuminen on onneksi ollut hänelle aina helppoa, jonka vuoksi terapiaa pystyi odottamaan jopa innolla. Tara oli ensimmäinen terapeutti, jonka Miia tapasi, eikä hänen tarvinnutkaan tavata enää muita. Hänestä tuntui, että yhteys löytyi heti. Yksi merkittävä asia, jota terapiassa käsiteltiin, oli Miian vaikea isäsuhde. Miian isä kärsi mielenterveysongelmista, jotka näkyivät hänen käytöksessään lähinnä arvaamattomuutena. Miia muistaa lapsuudestaan varpaillaan olemisen ilmapiirin, jolloin joutui pelkäämään isän käytöstä. Usein se oli kuulematta ja näkemättä jäämistä, mutta pahimmillaan se oli pelkoa. Miia muistaa yhden tapauksen, jolloin isä käski äidin, sekä Miian ja muut sisarukset autoon, ja lähti ajamaan ilman päämäärää. Ajaessaan sillalla isä kertoi ajavansa rekan alle, jolloin Miia keksi itselleen pissihädän, jotta isä olisi pysähtynyt. Isä ei pysähtynyt, vaan käski Miian tehdä tarpeensa housuun. Onneksi rekan alle ajaminen ei kuitenkaan toteutunut. Samantyyppiset turvattomuuden kokemukset olivat hyvin tavallisia, ja joskus lapset olivat myös turvakodissa. Välillä isä kävi hoidossa ja sai lääkityksen, mutta sivuoireiden vuoksi ei halunnut niitä useinkaan syödä. Miia muistaa hyvin isän arvostelevat sanat esimerkiksi painostaan, tai jostakin epäonnistumisen kokemuksista. ”Tyhmiä pentuja kun kaatuvat pyörällä”, oli isän tapa reagoida pyörällä ajon opettelemiseen.

Miian äiti on luonteeltaan sitkeä ja eteenpäin suuntaava, ja häneltä Miia oli oppinut ajattelumallin että ”aina pitää jaksaa”. Jatkuva riittämättömyys, sekä ”pitäis pitäis” -ajattelu vaikuttivat jaksamiseen. Usein Miia koki itsensä laiskaksi, jos vähänkin antoi itsensä levätä. Multitasking kuului tekemisen luonteeseen, sillä piti ainakin näyttää tehokkaalta, jotta kukaan ei pääsisi sanomaan mitään. Terapian avulla Miia sai ymmärrystä omaan käytökseensä ja syitä siihen, miksi hän ajatteli asioista tietyllä tavalla. Sen myötä oli helpompi alkaa tunnistamaan omia ajatuksia ja ennakoimaan tuntemuksia.

Nykyisin Miia edelleen kokee vaikeita tunteita, mutta osaa nyt paremmin toimia niiden kanssa. Myös lepääminen onnistuu paljon helpommin kuin ennen. Pidemmän tähtäimen tavoitteena Miialla olisi kouluttautua itsekin terapeutiksi. Kiinnostukseen vaikuttaa halu ymmärtää ihmisten käytöstä, joka on näyttäytynyt myös Miian parisuhteissa. Vaikeinta ja pelottavinta terapiassa Miian mukaan oli se oma työ, jota sen aikana joutui itsensä kanssa tekemään. Terapiassa ei voi odottaa, että toinen ratkaisee ongelmat, vaan oman tekemisen osuus on prosessissa tärkein. Miia kokee myös, että ei ole koskaan saanut Taralta valmiita vastauksia mihinkään, vaan nimenomaan Taran kysymykset auttoivat löytämään vastaukset hänestä itsestään. Kolmen vuoden psykoterapian päättymisen jälkeen Miia kokee, että nyt hänellä on repussaan hyvät eväät ja työkalut, joiden avulla elämässä voi toimia paremmin. Kaikki on vaan kiinni siitä, miten hän itse valitsee käyttää niitä. Miia kannustaa myös muita lähtemään terapiaan väheksymättä omien ongelmien suuruutta. Omien tuntemusten, sekä menneiden kokemusten ymmärtämisellä on valtava merkitys omaan hyvinvointiin ja omanlaisen elämän luomiseen.

Miian nimi muutettu.